Sosiaalisesta mediasta asiantuntevasti

Eli facebook syynissä tahi peräti "Oodi facebookille"

Taas kaksi viikkoa sairaana ja armottomasti kaikesta jäljessä. Kuume vei voimat ja älyn. Eikä kummatkaan tahdo tulla takaisin...

No, facebookissa olen ollut aktiivisesti, jopa sairaslomalla. Siis etenkin sairaslomalla! Silloinkin kun kuume oli pahimmillaan, pyysin tytärtäni hoitamaan peltoni ja akvaarioni ja kahvilani...how low can you go?
Virtuaalielämästä on tullut yhtä tärkeä kuin oikeasta. Siis se on minun oikeaa elämääni.
Käyn facebookissa vähintään kerran päivässä, mutta sairaslomalla se oli miltei kokoajan päällä. Kun päätä särki niin, ettei pystynyt katsomaan tv:tä, aivot eivät jaksaneet ymmärtää lukemaansa eivätkä kädet kyenneet tekemään käsitöitä, niin mitä jäi ihmiselle jäljelle?

Facebook. Portti ihmisten pariin mutta omilla ehdoilla.

Minä itse päätän kenen viestit saavat tulla perille, kenen elämä kiinnostaa oikeasti ja kuka vaan roikkuu mukana. Kommentoin itselleni tärkeiden ihmisten edesottamuksia jos jaksan, mutta siinäkään en koe pakkoa. Suurimman osan kavereista näen livenäkin kirjastossa, mutta facebook tuo oman pienen lisän suhteisiin. Se inhimillistää jopa kaukaisen johtoportaan. Heilläkin on ehkä elämä jossakin.;) Puhumattakaan sukulaisista Ranskassa tai ympäri Suomen.
Oma osionsa on sitten facebookin pelit. Niissä näkee ihmisten eroavaisuudet upeasti: joku nousee raketin lailla peränpitäjästä kärkijoukkoon. Pelin, kuten myös elämän tavoitteena on nopea eteneminen, edistys ja järjestys. Pellot rivissä, eläimet jonossa ja puutkin kuin viivottimella vedetyt.
Itselläni taas etusijalle nousee kauneus, kauneus ja kauneus. Ehkä myös kodikkuus, lämpö ja inhimillisyys. Nämä ovat huonot eväät työelämässä, tai missä tahansa oikeassa maailmassa, mutta minun virtuaalipelloillani saan kasvattaa juuri niin kauniita kukkia kuin sieluni halajaa! Ja ihanat, ihanat ystäväni lähettelevät minulle upeita lahjoja kaikkiin peleihin.
Voi tätä yltäkylläistä virtuaalielämää!