Siis nyt etsin ensimmäisen kerran Wikipedian haulla tuon Gavaldan. Yleensä heitän kaikki Googleen ja se antaakin lähestulkoon aina ensimmäisenä Wikipedian. Nyt siis kokeilin ihan oikeasti virallista hakua ja onnistuihan tuo.
Ja tässä välissä hoidin pari tiedonhakua asiakkaalle ja eikös siinäkin parhaaksi lähteeksi noussut Wikipedia. Luotin nyt sen sanaan ja kertoilin asiakkaalle tiukkana totuutena Siniristilippumme-laulun syntyhistoriaa...toivottavasti ei mennyt hirvittävästi mönkään.
Asiakastilanne on aina jotensakin "kiireellinen", tai ainakin itse kuvittelee, ettei se jaksa talvipompassaan istua kovin kauan, joten Wikipediasta löytää nopeasti tarvitsemansa.
lauantai 12. joulukuuta 2009
Wikipediasta
....ja kirjallisuudesta ja Ranskastakin taas vähän
Eli käytän töissä Wikipediaa kirjailijoiden tietojen tarkistamiseen. Sekä kotona lapsille asioiden selvittämiseen.
Yleensä minulla on jo joku haju asiasta, joten tarkistan sieltä vain omat olettamukseni todeksi. Jos taas haluan todella faktaa ja tärkeätä tietoa johonkin esitykseen vaikka, katson myös kirjailijoiden omilta sivuilta tai kustantajan sivuilta.
Aivan yksin Wikipediaan en luota, paitsi ehkä esim. alla olevan kaltaisissa tapauksissa. Katson tiedot sekä suomeksi että ranskaksi, ja jos täsmää, niin sitten voin luottaa. Uskoisin, että ranskalaiset ovat kuitenkin tarkkoja omiensa tietojen oikeellisuudesta.
"Anna Gavalda (s. 1970 Boulogne-Billancourtissa) on ranskalainen kirjailija. Hän ponkaisi pienen marginaalikustantamon listoilta lyhyessä ajassa lukijoiden ja kriitikoiden suosikiksi. Gavaldan kirjoja on myyty miljoonia kappaleita, ja niitä on käännetty 30 kielellä. Suomeksi hänen tuotannostaan on julkaistu nuortenromaani 35 kiloa toivoa, novellikokoelma Kunpa joku odottaisi minua jossakin ja kolme romaania:Viiniä keittiössä, Kimpassa ja Lohduttaja. Gavaldan romaanit kuvaavat nykyajan Ranskaa kepeästi ja humoristisesti.
Anna Gavalda asuu Pariisissa kahden pienen lapsensa kanssa. Hän vieraili Suomessa keväällä 2003.
Kimpassa-romaanista on tehty myös ranskalainen elokuva, jossa pääosaa esittää Audrey Tautou." Lähde Wikipedia
Jepulis, tämän verran tällä kertaa täältä Sellosta lauantaivuorosta.
Eli käytän töissä Wikipediaa kirjailijoiden tietojen tarkistamiseen. Sekä kotona lapsille asioiden selvittämiseen.
Yleensä minulla on jo joku haju asiasta, joten tarkistan sieltä vain omat olettamukseni todeksi. Jos taas haluan todella faktaa ja tärkeätä tietoa johonkin esitykseen vaikka, katson myös kirjailijoiden omilta sivuilta tai kustantajan sivuilta.
Aivan yksin Wikipediaan en luota, paitsi ehkä esim. alla olevan kaltaisissa tapauksissa. Katson tiedot sekä suomeksi että ranskaksi, ja jos täsmää, niin sitten voin luottaa. Uskoisin, että ranskalaiset ovat kuitenkin tarkkoja omiensa tietojen oikeellisuudesta.
"Anna Gavalda (s. 1970 Boulogne-Billancourtissa) on ranskalainen kirjailija. Hän ponkaisi pienen marginaalikustantamon listoilta lyhyessä ajassa lukijoiden ja kriitikoiden suosikiksi. Gavaldan kirjoja on myyty miljoonia kappaleita, ja niitä on käännetty 30 kielellä. Suomeksi hänen tuotannostaan on julkaistu nuortenromaani 35 kiloa toivoa, novellikokoelma Kunpa joku odottaisi minua jossakin ja kolme romaania:Viiniä keittiössä, Kimpassa ja Lohduttaja. Gavaldan romaanit kuvaavat nykyajan Ranskaa kepeästi ja humoristisesti.
Anna Gavalda asuu Pariisissa kahden pienen lapsensa kanssa. Hän vieraili Suomessa keväällä 2003.
Kimpassa-romaanista on tehty myös ranskalainen elokuva, jossa pääosaa esittää Audrey Tautou." Lähde Wikipedia
Jepulis, tämän verran tällä kertaa täältä Sellosta lauantaivuorosta.
tiistai 8. joulukuuta 2009
Library thing! Vihdoinkin kirjallisuutta!
Jess!
Nyt päästään asiaan!
Työskentelen kaunokirjallisuusosastolla enkä juurikaan tunnista itseäni yleisesti kirjastolaisia määrittelevästä tietoasiantuntija-nimikkeestä. Olen enemmänkin elämysasiantuntija, kirjallisuus- tai vaikka vinkkiasiantuntija.
Mutta siis, olin kyllä kuullut Librarythingistä ennenkin, mutta olin käyttänyt samantapaista sovellusta facebookissa, joten en katsonut tätä itselleni tarpeelliseksi. No, nyt olen sitten kirjautunut mukaan ja luetteloinut lukemiani kirjoja n. 50 kappaletta. En halua laittaa omaa pölyistä kirjahyllyäni sinne: siinä on aivan liikaa kirjoja, aivan liikaa niitä, mitä pitäisi lukea tai mitä haluaisin lukea. Laitan mieluummin kirjastooni kirjat, jotka olen oikeasti lukenut.
Kirjojen etsiminen on hauskaa: aluksi varastin ideoita suosituksista ja sitten kun oma kirjastoni alkoi täyttymään, aloin tutkia muiden samoja kirjoja lukeneiden ihmisten kirjastoja. Sillä kummallisesti huomaa unohtaneensa, mitä kaikkea on tullut luettua vuosien varrella. On aivan ihanaa päästä penkomaan jonkun ranskalaisen tyypin sarjishyllyjä!
Tutkin myös keskustelupalstoja, toistaiseksi vain suomenkielisiä, mutta kyllä niistäkin löytyy mielenkiintoisia vinkkejä. Kuolleiden kirjalijoiden hyllyistä en niinkään innostunut: jos he ovat olleet vähääkään niinkuin minä, heidän hyllyssään on kirjoja, jotka jokaisen kirjallisuusihmisen tulisi lukea, mutta joita monetkaan eivät lue. En muutenkaan ole kiinnostunut kirjailijoista, hyvä kirjailija häivyttää itsensä kuvioista ja antaa kirjoillensa tilaa elää.
Pitiköhän pohtia vielä muuta? Niin, olisiko käyttöä kirjastoissa yleensä? Juu, miksi ei. Asia selkenee varmaan paremmin, kunhan olen räplännyt lisää, mutta äkkiseltään tuntuu, että voisi tehdä erilaisia tarjottimia erilaisiin tarpeisiin tms. Tätä täytyy vielä vähän miettiä....
Nyt päästään asiaan!
Työskentelen kaunokirjallisuusosastolla enkä juurikaan tunnista itseäni yleisesti kirjastolaisia määrittelevästä tietoasiantuntija-nimikkeestä. Olen enemmänkin elämysasiantuntija, kirjallisuus- tai vaikka vinkkiasiantuntija.
Mutta siis, olin kyllä kuullut Librarythingistä ennenkin, mutta olin käyttänyt samantapaista sovellusta facebookissa, joten en katsonut tätä itselleni tarpeelliseksi. No, nyt olen sitten kirjautunut mukaan ja luetteloinut lukemiani kirjoja n. 50 kappaletta. En halua laittaa omaa pölyistä kirjahyllyäni sinne: siinä on aivan liikaa kirjoja, aivan liikaa niitä, mitä pitäisi lukea tai mitä haluaisin lukea. Laitan mieluummin kirjastooni kirjat, jotka olen oikeasti lukenut.
Kirjojen etsiminen on hauskaa: aluksi varastin ideoita suosituksista ja sitten kun oma kirjastoni alkoi täyttymään, aloin tutkia muiden samoja kirjoja lukeneiden ihmisten kirjastoja. Sillä kummallisesti huomaa unohtaneensa, mitä kaikkea on tullut luettua vuosien varrella. On aivan ihanaa päästä penkomaan jonkun ranskalaisen tyypin sarjishyllyjä!
Tutkin myös keskustelupalstoja, toistaiseksi vain suomenkielisiä, mutta kyllä niistäkin löytyy mielenkiintoisia vinkkejä. Kuolleiden kirjalijoiden hyllyistä en niinkään innostunut: jos he ovat olleet vähääkään niinkuin minä, heidän hyllyssään on kirjoja, jotka jokaisen kirjallisuusihmisen tulisi lukea, mutta joita monetkaan eivät lue. En muutenkaan ole kiinnostunut kirjailijoista, hyvä kirjailija häivyttää itsensä kuvioista ja antaa kirjoillensa tilaa elää.
Pitiköhän pohtia vielä muuta? Niin, olisiko käyttöä kirjastoissa yleensä? Juu, miksi ei. Asia selkenee varmaan paremmin, kunhan olen räplännyt lisää, mutta äkkiseltään tuntuu, että voisi tehdä erilaisia tarjottimia erilaisiin tarpeisiin tms. Tätä täytyy vielä vähän miettiä....
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
Sosiaalisesta mediasta asiantuntevasti
Eli facebook syynissä tahi peräti "Oodi facebookille"
Taas kaksi viikkoa sairaana ja armottomasti kaikesta jäljessä. Kuume vei voimat ja älyn. Eikä kummatkaan tahdo tulla takaisin...
No, facebookissa olen ollut aktiivisesti, jopa sairaslomalla. Siis etenkin sairaslomalla! Silloinkin kun kuume oli pahimmillaan, pyysin tytärtäni hoitamaan peltoni ja akvaarioni ja kahvilani...how low can you go?
Virtuaalielämästä on tullut yhtä tärkeä kuin oikeasta. Siis se on minun oikeaa elämääni.
Käyn facebookissa vähintään kerran päivässä, mutta sairaslomalla se oli miltei kokoajan päällä. Kun päätä särki niin, ettei pystynyt katsomaan tv:tä, aivot eivät jaksaneet ymmärtää lukemaansa eivätkä kädet kyenneet tekemään käsitöitä, niin mitä jäi ihmiselle jäljelle?
Facebook. Portti ihmisten pariin mutta omilla ehdoilla.
Minä itse päätän kenen viestit saavat tulla perille, kenen elämä kiinnostaa oikeasti ja kuka vaan roikkuu mukana. Kommentoin itselleni tärkeiden ihmisten edesottamuksia jos jaksan, mutta siinäkään en koe pakkoa. Suurimman osan kavereista näen livenäkin kirjastossa, mutta facebook tuo oman pienen lisän suhteisiin. Se inhimillistää jopa kaukaisen johtoportaan. Heilläkin on ehkä elämä jossakin.;) Puhumattakaan sukulaisista Ranskassa tai ympäri Suomen.
Oma osionsa on sitten facebookin pelit. Niissä näkee ihmisten eroavaisuudet upeasti: joku nousee raketin lailla peränpitäjästä kärkijoukkoon. Pelin, kuten myös elämän tavoitteena on nopea eteneminen, edistys ja järjestys. Pellot rivissä, eläimet jonossa ja puutkin kuin viivottimella vedetyt.
Itselläni taas etusijalle nousee kauneus, kauneus ja kauneus. Ehkä myös kodikkuus, lämpö ja inhimillisyys. Nämä ovat huonot eväät työelämässä, tai missä tahansa oikeassa maailmassa, mutta minun virtuaalipelloillani saan kasvattaa juuri niin kauniita kukkia kuin sieluni halajaa! Ja ihanat, ihanat ystäväni lähettelevät minulle upeita lahjoja kaikkiin peleihin.
Voi tätä yltäkylläistä virtuaalielämää!
Taas kaksi viikkoa sairaana ja armottomasti kaikesta jäljessä. Kuume vei voimat ja älyn. Eikä kummatkaan tahdo tulla takaisin...
No, facebookissa olen ollut aktiivisesti, jopa sairaslomalla. Siis etenkin sairaslomalla! Silloinkin kun kuume oli pahimmillaan, pyysin tytärtäni hoitamaan peltoni ja akvaarioni ja kahvilani...how low can you go?
Virtuaalielämästä on tullut yhtä tärkeä kuin oikeasta. Siis se on minun oikeaa elämääni.
Käyn facebookissa vähintään kerran päivässä, mutta sairaslomalla se oli miltei kokoajan päällä. Kun päätä särki niin, ettei pystynyt katsomaan tv:tä, aivot eivät jaksaneet ymmärtää lukemaansa eivätkä kädet kyenneet tekemään käsitöitä, niin mitä jäi ihmiselle jäljelle?
Facebook. Portti ihmisten pariin mutta omilla ehdoilla.
Minä itse päätän kenen viestit saavat tulla perille, kenen elämä kiinnostaa oikeasti ja kuka vaan roikkuu mukana. Kommentoin itselleni tärkeiden ihmisten edesottamuksia jos jaksan, mutta siinäkään en koe pakkoa. Suurimman osan kavereista näen livenäkin kirjastossa, mutta facebook tuo oman pienen lisän suhteisiin. Se inhimillistää jopa kaukaisen johtoportaan. Heilläkin on ehkä elämä jossakin.;) Puhumattakaan sukulaisista Ranskassa tai ympäri Suomen.
Oma osionsa on sitten facebookin pelit. Niissä näkee ihmisten eroavaisuudet upeasti: joku nousee raketin lailla peränpitäjästä kärkijoukkoon. Pelin, kuten myös elämän tavoitteena on nopea eteneminen, edistys ja järjestys. Pellot rivissä, eläimet jonossa ja puutkin kuin viivottimella vedetyt.
Itselläni taas etusijalle nousee kauneus, kauneus ja kauneus. Ehkä myös kodikkuus, lämpö ja inhimillisyys. Nämä ovat huonot eväät työelämässä, tai missä tahansa oikeassa maailmassa, mutta minun virtuaalipelloillani saan kasvattaa juuri niin kauniita kukkia kuin sieluni halajaa! Ja ihanat, ihanat ystäväni lähettelevät minulle upeita lahjoja kaikkiin peleihin.
Voi tätä yltäkylläistä virtuaalielämää!
Tilaa:
Kommentit (Atom)
